"Fiksua pornoa"

MESSIAANISEN SIRPALEITA PORNOSSA

REFERAATTI Veijo Hietalan ARTIKKELISTA "SYVÄ PEITETTY KURKKU" Filmihullu 5/90

VEIJO HIETALAN alkuperäistekstistä luvalla referoinut
BERTIL MASKULIN
kriitikko

Myös VEIJO HIETALA kirjoituksessaan SYVÄ PEITETTY KURKKU 5/90 lähtee liikkeelle siitä, miten vaikeaa on pornografian yleinen määrittely: materiaalia tarkastellaan sellaisenaan tekemättä eroa pinnan ja syvämerkitysten välillä. Se mikä kuvassa näkyy ei ole yhtä kuin sen merkitys.
HIETALA käy artikkelissaan lyhyesti läpi pornoelokuvan vaiheet varhaisesta yksikelaisesta ja mykästä stagista GERALD DAMIANOn DEEP THROAT-leffaan, -72, jota pidetään itseoikeutetusti laillisen populaaripornon airuena. Sen tähdestä - LINDA LOVELACEsta - tuli ensimmäinen kansainvälinen kovan luokan tähti.

Pornon tunkeuduttua valtaelokuvan piiriin sen alalajeiksi vakiintuivat pehmoporno ja hardcore, jonka toiminta on autenttista. Porno on oma genrensä, jossa henkilöt tyypitetään seksiominaisuuksiltaan ja jossa seksikohtaukset rytmittävät löyhää juonta.

Myös pornon määrittely-yritykset ovat poliittinen areena. Hardcore, alemman kansan huonoksi mauksi käsitetty, oli yläluokkien miesten viihdettä victoriaanisella ajalla. Seksuaalisuutta kontrolloivia vallankäytön strategioita on ilmennyt kautta historian, jolloin pornon kulutus on myös verhottu eri kielipelein tai ryhmäjaoin. Valokuvakamera ja elokuva ovat olleet sadistis-voyeurististen yllykkeiden ruokkimassa käytössä, joskin alistussuhteet ovat kumoutuneet ainakin osittain ekshibitionismistaan tietoisten ammattimallien kohdalla.

VEIJO HIETALA kertoo kuinka ranskalaiset 1950- ja -60 luvun intellektuellit - mm. GEORGES BATAILLE, ROLAND BARTHES, HÉLÈNE CIXIOUS ja JULIA KRISTEVA - palvoivat markiisi DE SADEa ja kytkivät BARTHESin kahta mielihyvän lajia kuvaavan opposition plaisir/jouissance myös seksuaalisuuden representaatioon.
Plaisir on tavanomaista porvarillisen kulutuskapitalismin kontrolloimaa mielihyvää, jouissance puolestaan transgressiota, jossa ANDREW ROSSin sanoin - "avantgardistinen pornografinen mielikuvitus pyrkii hajottamaan (kulutuskapitalismin ekomomian) ajamalla tuskan ja mielihyvän runsain mitoin ohi sen konventionaalisten rajojen".

Pornoon aika ajoin liitetty älyllisyys ja muodikkuus, voi tehdä siitä kunniallista - ainakin ohimenevästi. EMMANUEL, -73, ja SYVÄKURKKU,-72, tulkittiin tiennäyttäjiksi sille uudelle seksuaalisuudelle, joka tukahtui AIDSin kauteen.

Ennen kuin vapautumishaluinen seksuaalisuus etsi "tieteellisyydestä" ja "sukupuolivalistuksesta" näppäriä keinoja seksistisen materiaalin esittämiseen, oli fantasiahakuisen voyerismin tarpeisiin tehty mm. alastonmaalauksia: TITZIANin eroottiset maalaukset OVIDIUKSEN METAMORFOOSEJA olivat alunperin tehty aristokratian seksihuviksi, kunnes jälkipolven esteettinen kulttuuri nosti ne taideteoksiksi.

Nykyajassa elokuva AISTIEN VALTAKUNTA, -76, ohjaajana NAGISA OSHIMA, on myös haluttu pelastaa pornografialta taiteeksi. PETER LEHMAN väittää, että syvätasolla elokuva kääntää pornoelokuvan perinteiset patriarkaaliset normit päinvastaisiksi: hardcoren vahvistaessa miesten seksuaalista identiteettiä osoittamalla naisen nautinnon totaalisen riippuvuuden peniksestä onkin OSHIMAn elokuva vuorostaan aidosti kiinnostunut naisen nautinnosta. Penis ei samastukaan patriarkaalisen vallankäytön symboliin, fallokseen.

Pornon pitatasolla nainen kuvataan videoissa kuin mies, nopeasti kiihottuvana, paritteluvalmiina satunnaisiin seksisuhteisiin, samoista asioista nauttivana, kuten siemensyöksystä rinnoilleen jne.
Kuvastossa haltuunotettu nainen tehdään mieskatseelle hallituksi. Kysymys on miehisestä fantasiasta, jolla naisen seksuaalisuuden arvoituksellisuus ratkaistaan. Syvemmällä tasolla pornoelokuva voi paljastaa, feministisesti lukien, miehisen seksuaalisuuden haavoittuvuuden ja yksinkertaisuuden sekä naisen mielihyvän lopullisen saavuttamattomuuden. Kamera löytää naisen kasvoilta nautinnon merkit.

Nainen tietoisena seksuaalisuudestaan katsoo kameraan: tietoisena tilanteesta hän käyttää miestä tyydytyksensä välineenä. Miehen orgasmista katsoja varmistuu nähdessään siemennesteen purkautuvan - siitä tämän rahaotoksen ( money shot) keskeisyys hardcoressa. Naisen organismista ei kamera - eikä mieskatsoja - koskaan pääse varmuuteen: nainen voi teeskennellä partnerilleen, hän voi teeskennellä myös katsojalle, sillä hän näyttää tiedostavan aktin esityksellisen luonteen.

Elokuvan voyeristista lumoa on selitetty sen intiimin representaation luonteella: se sallii tarkkailla toista ihmistä läheltä tämän tietämättä. Se nostaa esiin sellaisia inhimillisiä reaktioita, jotka arkikokemuksessa jäävät huomiotta. Se näyttää ihmisen molemmat olemuspuolet, sekä yksityisen että julkisen.

Identiteetti syntyy hyvin pitkälle jäljittelyssä, "toisen" kautta. Siksi niihin toimiin, joille ei löydy sosiaalista mallia, liittyy huomattavaa epävarmuutta. Porno on valistusta lähellä siinä mielessä, että sillä haetaan vahvistusta seksuaaliselle identiteetille ja sen mukaiselle käytökselle.
Koska sukupuoliaktit koetaan intiimeimpänä puolena inhimillisessä käyttäytymisessä, niin yritetään myös pornon kautta tunkeutua ihmisenä olemisen ytimeen - ratkoa ihmisen arvoitusta. Pornollakin on siis metafysiikkansa, kun vain mennään pintaa syvemmälle.

LUKEVAN KRIITIKON KYSYMYKSET PORNOLLE PORNOSTA
KRIITIKON TUNNUSTUKSET JEFF KOONSILLE JA CICCIOLINALLE
MESSIAANISEN SIRPALEITA PORNOSSA
REFERAATTI VEIJO HIETALAN ARTIKKELISTA "SYVÄ PEITETTY KURKKU" - Filmihullu 5/90

www.yle.fi/.../tutkimus/ mediaa/hietala.htm.